parachute

Silmiä painaa ja väsyttää. Mut vielä ei voi mennä nukkumaan ettei huomenna herää liian aikaisin, aamuisin kun ei juurikaan ole mitään tekemistä. Tällöin saattaisin sortua helposti ahmimaan, ja sehän ei käy.

Tää aamu alkoi muuten paremmin kuin pitkään aikaan. Oon aamuisin yleensä kiukkuinen ja alkaa ärsyttämään jos joku toivottaa edes hyvät huomenet heti mun herättyä. Varsinkin jos joku tulee herättämään mut niin päivä on pilalla. Välillä onnistun vain puremaan hammasta ja pitämään suuni kiinni mutta en tarpeeksi usein. Harmittaa jos pilaan sillä valittamisella samalla muiden aamun.

 Mutta niin, mun isoveli tuli heti aamusta meille. Se jopa herätti mut, eikä mua pätkääkään haitannut. Aika surullista että nähdään veljen kanssa nykyään melko harvoin, vaikka asutaan alle kilsan päässä toisistamme. Mutta silloin kun nähdään, mä oon yhtä hymyä. Kumpa vaan saisin ne ajat takaisin kun oltiin pieniä, silloin oltiin niin läheisiä. Halusin aina välttämättä päästä pelaamaan pleikkaa veljen ja sen kavereiden kanssa. Vaikka se oli teini ja mä sitä muutaman vuoden nuorempi, seurasin silti sitä kuin hai laivaa. Eikä mua edes ikinä käsketty pois. 

Aina kun se on täällä, mulla on joku  pakottava tarve saada siltä paljon huomiota. Johtuen ehkä siitä että mulla ei ole ollut isähahmoa elämässäni. En kestäisi jos sekin jättäisi mut joskus. 

Silloinkin kun mun veli lähti inttiin niin itkuhan siinä tuli, samoin sen muuttaessa. Sillä oli nyt oma elämä elettävänä, mikä oli mulle aika vaikeaa sulateltavaa. Mutta pakkohan on joskus päästää irti. Tottakai toivoin että se pääsee toteuttamaan unelmiaan ja on onnellinen. Tiesin että se pärjää, mutta silti mua pelotti. 

Oon menettänyt ihan liian monta ihmistä, jotka on ollut mulle läheisiä. Ei ne kuollut ole, kunhan vaan omasta typeryydestäni johtuen olen ajanut kaikki pois mun luota. Kasvattanut sortumattoman muurin ympärilleni minkä läpi ei pääse enään kukaan.

Nykyään on vain tyydyttävä nauttimaan täysillä niistä hetkistä mitä meillä veljen kanssa on. Ja ehkä meistä vielä joku päivä tulee taas kuin lähimmät ystävät, sitä mä todella toivon.

Tän veljen lähdettyä olin täynnä energiaa joten päätin extemporee ruveta imuroimaan. Vaikka tein ihan vaan sellasen pikasiivouksen niin se kulutti 140kcal :-o Oon tiennyt et imuroinnissa palaa ihan ookoosti kaloreita mut en nyt ihan ajatellut että tollaista lukua. Sit vähän vatsoja, selkiä ja punnerruksia. Oon tosi laiska tekemään vatsoja yms mut nyt mä ryhdistäydyn. 

Päivällä tuli syötyä vähän italianpataa, punajuurta ja kurkkua, ja ennen lenkkiä omena + muutama kahvi maidolla. Nyt enään vain vettä, vettä, vettä ja kuppi teetä :-)

-kristin

..

Voi helvetti mä sanon. Lauantai meni hyvin, enkä ihme kyllä sortunut känniruokaan. Kotiin tultuani suuntasin suoraan sänkyyn, mikä on aika ihmeellistä. Yleensä mulla on tapana syödä jotain ennen nukkumaanmenoa (siis jos olen ollut dokaamassa) mutta nyt ei jostain syystä käynyt niin.

Sunnuntai ei sitten todellakaan sujunut suunnitelmien mukaan. Välttelin ruokaa puoleenpäivään asti. Sen jälkeen mä en muuta tehnytkään kun ahtasin itteeni ruokaa minkä kerkesin. Ärsyttää ja  kaduttaa niin älyttömästi, miten mulla lähti niin käsistä? Asiaan ei voi nyt enään vaikuttaa, oma vika. Olisin miettinyt seurauksia silloin kun ahmin mokkapaloja, leipää, pizzaa ja kaikkea muuta shittiä. Oon niin pettynyt.

Sen seurauksena aamulla mun naama oli turvonnut kun pullataikina. Voi jessus

Seuraavana viikonloppuna en juo, en todellakaan. En voi ottaa sitä riskiä että taas lihoisin viikonlopun aikana takaisin kilot jotka pudotan arkena.

Tulipa taas ihanan sekava postaus, yritän kirjoittaa samalla kun katon huippista:-D

Tää viikko vedetään täysillä

Tsempit teille♥ pus

-kristin

A vs B

Mulla on pieni valinnanvaikeus mikä tuntuu sen pieneydestä huolimatta suurelta. Kaksi vaihtoehtoa.

Plan A, hima-ilta sisältäen kuntopyöräilyä, lenkki, leffoja, 200kaloria.

Plan B, dokausta sisältäen kavereita, alkoholia ja näin ollen  miljoona kaloria.

Kummastakin löytyy sekä hyvät että huonot puolet.

Ensimmäinen vaihtoehto houkuttelisi kaloreiden vähäisyyden ja laihtumisen vuoksi, olisin taas lähempänä täydellisyyttä, huomenna ei darraa, tänään ei alistuttais syömään hesen ruokaa illan pikkunneilla. Toinen houkuttelisi kavereiden ja hauskanpidon vuoksi, voisi ottaa rennosti ja olla miettimättä mitään muuta kuin juuri sitä hetkeä, saisin ajatukset edes hetkeksi pois tästä helvetistä. Miinuspuoliakin on, jäisin paitsi kaikesta hauskasta mitä tapahtuu illan aikana tai paisuisin pullataikinaksi ja kalorit menisivät yli peruskulutuksen, mutta vain hieman. Ihan sama kumman valinnan teen, olen jokatapauksessa huono ja epäonnistunut ihminen. Jos valitsen A:n, petän kaverit, jään yksin himaan tappourheilemaan. Jos valitsen B:n, petän mun hyvin sujunutta laihdutusta. 

En osaa enään miettiä asioita helpon kaavan kautta, mun on punnittava harkitusti aina kaikkia valintoja. Silti mun valinnat on aina väärin. Tekisimpä mitä tahansa.

Ehkä mä olen helvetin syvältä oleva ihminen joten valitsen plan b:n. Jos tää ilta menee pieleen, mä rääkkään itteäni koko seuraavan viikon niin että melkein pystyn maistamaan veren mun suussani. Sen mä lupaan.

Ja pitäkää tekin; mun 5 ihanaa lukijaa, kiva viikonloppu♥

-kristin

blablabla

Mulla ei ole oikeastaan mitään sanottavaa ja pää on tyhjääkin tyhjempi. Tekis mieli käpertyä peiton alle, itkeä ja nukkua pari viikkoa, vaikka ei mua väsytä, ei vaan huvittais elää jokapäivä samanlaisia päiviä. Paitsi itseasiassa oon niin turta etten osaa edes itkeä, en oo itkeny varmaan pariin kuukauteen vaikka olo olisi niin perseestä kun olla ja voi. Tuntuu etten osaa ottaa mun elämästä kaikkea irti, niin kuin joskus. Kaveritkaan ei erityisemmin halua nähdä ikinä silloin kun ehdotan. Mun soittaessa ne luultavasti painaa hiljennä -nappia ja  nauraa mulle kun kuvittelen niiden olevan mun kavereita. Hienoa olis jos ne vastaisi ja sanoisi suoraan ettei jaksa kuunnella, ne ei halua nähdä eikä pitää enään mitään yhteyttä. Ei ainakaan tarvitsis pettyä joka kerta kun soittaa jollekkin, että sieltä ei vastata, eikä lähetetä myöhemmin takaisin "soitit?" -viestiä.

Tästä kirjotuksestakaan ei oikein tule mitään, toivottavasti tästä saa jotain selvää.

Mitäs muuta, eile tuli joku 600kcal sori, lenkilki käytii joo mut aika laiskanpuoleisella.

Tnä 377kcal, vois ehkä jotain pientä vielä syödä. Siivousta takana pari tuntii, kohta vois lähtee kiduttaan itteensä tappolenkille.

4lukijaa hihii, hyvää viikonloppua teille ihanat♥

 -kristin

letters to heaven

Onneksi tää päivä on pian ohi. Tuntuu että tänään mikään asia ei ole mennyt niin kuin haluaisi ja jopa salkkarit pistivät vihaksi. Ja kiitos Jennin, joka mussutti tuplaa, alkoi munkin tekemään aivan suunnattomasti mieli suklaata. Meiltä ei sitä kuitenkaan löydy, huh. Pitäisi viedä pari kirjettäkin postiin, matkanvarrella sattuu olemaan kauppa joten lupaan nyt täällä että en poikkea sen kautta. Noin, tuli sekin tehtyä. Itselleen tehdyt lupaukset ovat liian helppo pettää joten oli pakko luvata se sinulle, jos tätä joku sattuu lukemaan.

 Ilmakin on tänään ollut niin perseestä että lenkki oli todellakin kaikkea muuta kuin rentouttava. Sumua oli enemmän kuin laki sallii eikä nähnyt käveleekö vastaan herttaisen näköinen, vaaleanpunaisen baskerin omaava mummo vai kolmen promillen humalassa oleva parrakas puliukko. Eli tämä tiedottomuus sai mut puristamaan puhelinta entistä lujempaa.

             Kengätkin pisti vihaksi. Vaihtoehtona oli joko ei-liukkaat, helposti kastuvat kengät tai liukkaat ei-kastuvat. Valitsin nämä jälkimmäiset ja tulin erittäin katumapäälle. Jokaisella askeleella liukui 3senttiä taaksepäin ja sai pitää sormet ristissä ettei kaatuisi. Tämän vuoksi näytin luultavasti siltä että olen juuri oppinut kävelemään ja että kurkusta olisi valunut alas pari pullollista kossua. Mutta hengissä kuitenkin selvittiin, tiedä sitten että onko sekään hyvä vai huono asia. Luultavasti molempia.

 Ennen kun aloin kirjottaan, mulla oli joku asia mielessä mitä piti kertoa. Mutta eipä ole enään. Tuskin siis mitään tärkeää. Tähän väliin ruuista sen verran että kaloreita kertynyt tänään ~572. Kannattaa muuten kokeilla syödä makeannälkään vaikkapa rusinoita, itselläni ainakin ne helpottaa. Ennen eilistä päivää oon aina pitänyt rusinoita ihan shittinä mutta onhan ne sittenkin ihan jees.

Nyt lähden viemään ne kirjeet ja pysyn kaupasta kaukana. 

Niin ja Tervetuloa ensimmäinen lukija♥

-kristin

loputon päivä

Tää päivä on jotenkin tuntunut aivan älyttömän pitkältä, johtuen ehkä siitä että en ole tehnyt juuri mitään. Itseasiassa nyt kun aloin miettimään mitä oon tehnyt tänään niin hmm, käynyt lenkillä ja laiskotellu. Joten eipä ole ihme että tää päivä ei todellakaan oo mennyt nopeasti. Tekis mieli painaa jo pää tyynyyn ja nukkua mut mitenkäs nukut kun ei väsytä yhtään. Pitäis keskiä jotain tekemistä etten sorru syömään ajan kuluksi. Niin ja syömisestä puheenollen, tänään on valunut kurkusta alas 200g porkkanalaatikkoa, 100g jogurttia ja muutama rusina +muutama kuppi kahvia maidolla. Jospa alkaisi siivoamaan vaatekaappia että tästäkin päivästä pääsisi joskus eroon.

Nyt vähän thinspoa:

On unohtunut mainita että lukijat ovat enemmän kuin tervetulleita:> Ja yksi kysymys: Tiedättekö onko fin-tvn sivuilla thinspo-leffoja? -Mitä?

-kristin

clap your hands

miten ulkona voi olla noin tajuttoman pimeää? hyi, en tykkää yhtään.

mutta pimeydestä viis, tämä tyttö uskaltautui silti hyisevän kylmään ulkoilmaan lenkille. voi olla että käyn vielä pienellä juoksulenkillä myöhemmin. päivä on muutenkin sujunut aikalailla suunnitelmien mukaan, päivän ruoka on nimittäin koostunut pelkästä salaatista (maissi, kurkku, tomaatti, raejuusto, suolakurkku+kiinankaali ja pieni ripaus aromisuolaa), ja tietysti muutama kuppi kahvia rasmattoman maidon kera. pian vuorossa satsuma minkä jälkeen ei enään mitään. pitäisi ehkä yrittää vähentää kahvinjuontia, säästyisi siinäkin muutamat kalorit ja luultavasti illalla saisi helpommin unta. 

vatsa murisee tunti tunnilta yhä lujempaa, mutta sehän on vain hyvä asia. pitäisi yrittää muistaa juoda paljon vettä mutta mun-ei-niin-hyvästä-muistista johtuen tämä tuppaa välillä unohtumaan. 

ainiin! ja tänään saapui tilaamani mekko♥ se tulee käyttöön kunhan muutama kilo on pudotettu, mun on näytettävä siinä hyvältä. kaunis mekko + ruma vartalo ei ole kovin hieno yhdistelmä joten ehkä se thinspaa mua laihduttaan.

kuvissa aivan tajuttoman upea jessica stam, ♥

-kristin

skarppaus alkaa nyt

kyllä mä sorruinkin juomaan eilen pari, mutta vain pari. se ei kuitenkaan merkitse enään mitään koska kalorit nousi yli peruskulutuksen. että sellasta.

tänään on onneksi menny hieman paremmin, olin syömättä viiteen asti. porukat teki pizzaa, shit. söin koko pizzan sijasta pari siivua, toki olisin voinut jättää ne syömättä ja tehdä itselleni vaikka salaattia. noh, tehty mikä tehty. raahauduin onneksi lenkille eikä syömiset ole mennyt yli peruskulutuksen. mä niin inhoan pimeää, jokaisen pienenkin rapsahduksen vuoksi sydän pumppaa tuhatta ja sataa.  koko lenkin ajan pidän puhelinta kädessä, valmiina soittamaan jollekkin, vaikka sormet olisivat tulipunaiset ja jäässä.

loppuillan suunnitelmiin kuuluu venyttelyä, tvn ääressä istumista ja jääpaloja.

lupaan että huomenna skarppaan, syön salaattia ja ehkä pari hedelmää.

mun on pakko skarpata! 2viikon aikana mun on laihduttava vähint. 4kiloa. mä aion tehdä sen. kyllä mä pystyn, jos oon ennenkin pystynyt. nyt mun on otettava itseä niskasta kiinni

-kristin

järjenkäyttö on sallittua

mä haluun vetää pään täyteen viinaa ja unohtaa kaiken, ihan kaiken. mut nyt on liian myöhäistä, söin jo kunnon aterian ja kalorit nousisi liian suuriksi jos vielä joisin tähän päälle. helvetti.

tupakitkin on lopussa eikä huvita lähteä kauppaan. ainiin, eihän ne ole edes auki, paitsi abc. se on liian kaukana, laiska. ei huvita mennä näyttämään rumaa lihavaa vartaloa yhtään mihinkään.

I think I'll go to Boston,
I think that I'm just tired
I think I need a new town to leave this all behind
I think I need a sunrise
I'm tired of the sunset

-kristin

sirot ja hoikat jalat ovat paremmat, right?

hei ja tervetuloa blogiini. aloitin tämän 'touhun' nyt puhtaalta pöydältä.

edellisen blogini löysi ystäväni, minkä jälkeen poistin koko roskan, mutta hän ei taida tietää että kun leikkiin ryhdytään niin silloin ei luovuteta. oikeastaan en edes osaisi lopettaa. en näin alkuun ala pitämään mitään päiväkirjaa tai syömiskalenteria etc. kunhan päätin perustaa uuden blogin ja katson minne virta vie, viekö yhtään mihinkään, sitä en tiedä vielä. nyt postailen muutaman kuvan, enjoy <3

-kristin